Ilman satulaa possuilua + Hööks-reissu

Jepsankeikka. Eilen heppailtiin Ressun kanssa ilman satulaa kentällä, ja poni oli aika jännällä päällä. Sitä ennen kuitenkin

Linkki ostosvideoon!

Ja asiaan. Ressu oli tosi kivan tuntuinen alkuun vasemmalle. Taipui kivasti ja oli muutenkin kiva, paitsi tunnetusti toosi hidas pohkeelle. Vähän siinä sitten tehtiin reagointitreenejä, ja johan alkoi toimimaan! Sitten tehtiin vähän samoja ravijuttuja oikealle, edelleen oikein kivan tuntuinen. Sitten otettiin vasemmalle laukat, oli jokseenkin napakka nostamaan, toisinaan taas ei millään. No, parempaan päin kuitenkin :)

Sitten alkoi ropleemat. Oikealle alkoi senmoinen poneilu, ettei ole muutakuin pahoja sanoja sitä kuvaamaan. Joka ikinen asia oli pelottava, ja portin ohi ei millään olisi voinut liikkua. Käynnissä Ressu meni oikein nätisti, mutta heti edes "pikakävelyä" pyydettäessä alkoi jäkitys, paikallaan pomppiminen, pikkupukkien heittely ja peruuttelu. Hohhoijjaa. Pohkeen puristuksesta meni korvat luimuun ja tuli vihaisia hännänheilautuksia, pohkeilla napautuksesta pään ylös kiskaisu ja potkaisu taakse, pohkeesta ja raipasta muutama paikallaanhyppy/-pukki ja napakammasta raipasta kaveri lähti peruuttamaan. Muutamia kertoja tapeltiin tästä, kunnes mulle riitti, ja sitten peruutettiin kerran miltei koko areena ympäri. Liikkeelle jätkä suvaitsi lähteä kunnon raipasta pikkupukin kera. Pönttö mikä pönttö...

Sitten päästiin jo kävelemään, ja raviakin saatiin aikaan. Mutta. Aina se liike pysähtyi portille, ja siinä vaiheessa alkoi keinot olemaan vähän vähissä. Raipasta ei liiemmin apua ollut, ja asiaa ei ainakaan edistänyt satulattomuus. Kerran sille ärähdin ja napautin raipalla kunnolla, kunnes Ressu tajusi että "ei hemmetti, toi akka taitaa olla ihan tosissaan", ja lähti sitten ihan kiltisti eteen. Ravailtiin vielä jonkun aikaa, mutta laukkaa en viitsinyt edes kokeilla, sikailu ois jatkunut.

Loppuravien jälkeen ärsytin Ressua vähän laittamalla sen kävelemään kierroksen, vaikka istuin naistensatulassa. Raukka on niin vatipää, ettei oikein tajua, että liikkua voi, vaikka ratsastaja ei ihan normaalisti siellä istukaan. Voi sitä pöllöä... Mutta tällaista tänne päin, huomenna uudelleen, todennäköisesti ilman satulaa, mutta turvallisuussyistö taidan napata ratsastusvyön jalkkareineen matkaan...

Niinhän se on, että hevosen oppii tuntemaan, kunhan vietät sen kanssa aikaa reilut 100 tuntia, vain te kaksi. Elämä on ;)